Pohjolan ja Itämeren läheisyydessä asuneille ihmisille villisika oli pyhä eläin, ja villisika-amulettia kannettiin mukana hyvän terveyden ja vahvan voiman saavuttamiseksi. Jos mekin haluamme uskoa asioihin, jotka olivat pyhiä ja tärkeitä esivanhemmillemme, voimme kantaa mukanamme villisika-amulettia tai tuotetta, jossa on villisian kuva. Aivan kuten muinaiset pohjoismaalaiset kantoivat mukanaan, piilottivat tyynynsä alle tai piirsivät sotaretkellä kilpeensä onnea tuovia riimumerkkejä, villisian merkkejä ja muita vastaavia. Terveyttä ja voimaa tarvitaan nykyäänkin.

***

Muinaisroomalainen maantieteilijä ja historioitsija Tacitus kuvasi kaksi tuhatta vuotta sitten teoksessaan Germania Itämeren itärannikolla asuneiden aestien tapaa palvoa jumalien äitiä ja sen merkkinä kantaa mukanaan villisika-amulettia. Villisian palvonnassa oli luultavasti kyse samankaltaisen jumalattaren kunnioittamisesta kuin myöhemmän aikakauden Skandinaviassa maan ja hedelmällisyyden jumalattaren Freijan palvonnassa. Jo pakanallisen aikakauden jouluna Freijalle uhrattiin sika ja liha syötiin, jotta saatiin sian voimat. Uskottiin, että tällainen jumalaa miellyttävä uhri auttaa ”kuolevaa aurinkoa” syntymään uudelleen. Pohjoismaissa sikaa on pidetty pyhänä lähes nykyaikoihin asti. Sen tunnetuimpia ilmentymiä ovat sian teurastaminen jouluna ja makkaroiden valmistaminen ja syöminen. Joissakin paikoissa taas leivottiin sianmuotoista leipää (viroksi jõuluorikas). Niinpä siasta on tullut uudestisyntymisen, hedelmällisyyden, perheonnen ja turvallisuuden symboli. Sian pyhyydestä kertoo myös se, että kaikki virolaisten rituaaliset liharuoat valmistettiin sianlihasta. Muinaisnorjalaisessa mytologiassa jumalatar Freijan veli Freyr ratsasti kultaisella Gullinbursti-nimisellä karjulla, joka symboloi rikkautta, runsautta, hedelmällisyyttä ja auringonpaistetta. Sika oli erittäin tärkeä myös Länsi-Euroopan muinaiskelttiläisessä mytologiassa ja symboliikassa. Kelttiläiset druidit uskoivat villisian olevan pyhä ja sen lihan syömisen parantavan terveyttä ja antavan voimaa. Sianliha oli siis jumalien ja sotilaiden ruokaa. Miehet saivat sianlihasta seksuaalista kyvykkyyttä ja hedelmällisyyttä. Kelteille sika oli hyvän äidin symboli, koska porsaitaan puolustavan emakon raivo ja valmius taistella viimeiseen hengenvetoon on yleisesti tunnettu.

Loodu-tuotemerkin tuotteet sisältävät luonnon tarjoamaa voimaa, jota symboloi parhaiten villisika rohkeudellaan, uskaliaisuudellaan ja voimallaan.

***

Miksi Pohjoismaat?

Historiallisesti Viro liittyy enemmän Pohjoismaihin kuin Itä-Eurooppaan. Voidaankin kysyä, erottaako vai yhdistääkö Itämeri? Viikinkiaikana Itämeri yhdisti eikä erottanut. Viikinkiaika on myös Viron historiassa tunnustettu aikakausi. Virulaisilla oli suorat yhteydet Veikseljoen suulla asuviin gootteihin.

Saarenmaan Salmen kylän venehautojen löydön jälkeen puhuttiin jopa eurooppalaisen viikinkiajan aikarajojen muuttamisesta. Viikinkien jumalan Odinin hauta sijaitsee Osmussaarella Virossa. Legendojen mukaan anglosaksien sankari Starkad oli peräisin Virosta. Hedelmällisyyden jumalattaren Nerthusin palvonnan ansiosta Saarenmaan Kaalijärvi oli luultavasti pyhä koko Pohjoismaiden mittakaavassa.

Muinaisen Euroopan näkökulmasta Pohjois-Eurooppa oli enimmäkseen villiä ja barbaarista aluetta, jossa asui isokokoisia ihmisiä, jotka eivät pelänneet kylmää, märkää eivätkä sotaa.

Mielestämme voimme vain olla ylpeitä esivanhempiemme viisaudesta ja maineesta, ja haluamme myös elvyttää sitä. Kuusenpihka, mehiläisvaha ja hamppu olivat osa elämää silloin ja voisivat olla nykyäänkin, aivan kuin täysin omia vanhoja hyviä ainesosiamme, jotka on vain unohdettu.