Villisian merkityksestä

Villisian palvonnassa oli luultavasti kyse samankaltaisen jumalattaren kunnioittamisesta kuin myöhemmän aikakauden Skandinaviassa maan ja hedelmällisyyden jumalattaren Freijan palvonnassa. Freijaa (jota kutsuttiin myös nimillä Nerthus, Hertha, Gertha ja Gerd) pidettiin jumalten äitinä. Muinaisnorjalaisessa mytologiassa jumalatar Freijan veli (monissa tarinoissa myös hänen miehensä) Freyr ratsasti kultaisella Gullinbursti-nimisellä karjulla, joka symboloi rikkautta, runsautta, hedelmällisyyttä ja auringonpaistetta.

Usko maan jumalattareen Freijaan tai Nerthukseen liittyy myös historiallisesti Viroon. Arkeologi Vello Lõugasin mukaan Saarenmaan Kaalijärvi tunnettiin muinaisten pohjoismaalaisten keskuudessa maan jumalattaren Nerthuksen kylpypaikkana. Tästä saaresta ja pyhästä hiidestä kirjoitti jo Tacitus, joka mainitsi kirjoituksessaan papin valvovan kyseistä paikkaa. Tässä pyhässä paikassa ovat saattaneet vierailla sitä kunnioittamassa kaikki Pohjoismaiden kansat.

Pohjoisen pakanallisen aikakauden jouluna teurastettiin sika maan jumalattaren kunniaksi. Koska sika merkitsi myös rehellisyyttä ja totuutta, jouluna ennen sian teurastamista laskettiin käsi sian selän päälle ja annettiin lupauksia kuninkaalle. Sen jälkeen sika teurastettiin ja sen liha syötiin, jolloin sian voima ja mahti siirtyi ihmiseen. Uskottiin, että tällainen jumalaa miellyttävä uhri auttaa ”kuolevaa aurinkoa” syntymään uudelleen ja näkemään taas kevään.

Pohjoismaissa sikaa on pidetty pyhänä lähes nykyaikoihin asti. Sen tunnetuimpia ilmentymiä ovat sian teurastaminen jouluna ja makkaroiden valmistaminen ja syöminen. Joissakin paikoissa taas leivottiin sianmuotoista leipää (viroksi jõuluorikas). Sillä tavalla kunnioitettiin tiedostamatta maan ja hedelmällisyyden jumalatarta, jolta odotettiin naisellista apua.

Niinpä siasta on tullut uudestisyntymisen, hedelmällisyyden, perheonnen ja turvallisuuden symboli. Sian pyhyydestä kertoo myös se, että kaikki virolaisten rituaaliset liharuoat valmistettiin sianlihasta. Virolaisten mielestä sika on jotain hyvin pohjoismaista ja heille ominaista. Jos ruokalistalla on sianlihaa, virolainen voi olla varma, että tulossa on kunnon ateria, josta vatsa tulee täyteen. Myös hedelmällisyyden jumalattarelle tulee siten annetuksi uhri.

***

Sika oli erittäin tärkeä myös Länsi-Euroopan muinaiskelttiläisessä mytologiassa ja symboliikassa. Kelttiläiset druidit uskoivat villisian olevan pyhä ja sen lihan syömisen parantavan terveyttä ja antavan voimaa. Sianliha oli siis jumalien ja sotilaiden ruokaa. Miehet saivat sianlihasta seksuaalista kyvykkyyttä ja hedelmällisyyttä. Kelteille sika oli hyvän äidin symboli, koska porsaitaan puolustavan emakon raivo ja valmius taistella viimeiseen hengenvetoon on yleisesti tunnettu.

Valkoinen villisika oli myös 1400-luvulla hallinneen Englannin kuninkaan Rikhard III:n tunnus, koska se merkitsi rohkeutta ja raivoisaa taistelutahtoa.