Timjami (Thymus vulgaris) tunnetaan antibakteerisena hengitystieongelmia lievittävänä kasvina, koska se tuhoaa siellä tulehdusta aiheuttavia mikrobeja. On tieteellisesti vahvistettu, että timjamilla on melko voimakas antiseptinen vaikutus, josta tymolin katsotaan olevan vastuussa. Lisäksi timjami sisältää suurempia määriä γ-terpineniä ja p-symeeniä.

Tärkeiden antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta timjamia on käytetty sekä kosmetiikassa että lääketieteessä ja esimerkiksi yskänlääkkeiden koostumuksessa. Teetä on käytetty keuhkoputkentulehdukseen ja angina pectorikseen. Timjamia pidetään myös hyvänä lääkkeenä vuotavaan nenään ja nenän tukkoisuuteen. Lisäksi eteeristä timjamiöljyä ja teetä on käytetty ulkoisesti sekä iho- ja limakalvohaavoissa.

Muinaiset kreikkalaiset liittivät kasvin Afroditeen, kauneuden jumalattareen, ja polttivat sen pyhää savua varten. Timoli teki timjamista sopivan aineen egyptiläisten muumioiden palsamointiin. Muinaisessa Roomassa timjamin puhdistavien ominaisuuksien uskottiin auttavan estämään myrkytykset, ja niitä käytettiin ruton aikana. Roomalaiset toivat luultavasti mukanaan timjamia Saksaan ja sitä kautta se on päässyt Viroon viljelykasvina. Euroopassa timjami kasvoi historiallisesti Välimeren alueella ja oli tunnettu kasvi keskiaikaisten luostarien yrttitarhoissa.

Nenäsalva