Pohjolan neidon kirkas ääni (hele jaal)

Luonto ei ole suopea pohjoisen ihmisille. Siitä syystä pohjoisen ihminen on sielultaan taistelija, joka on kiitollinen lyhyestä kesästä ja riemun ajasta.

Pohjoismainen ihminen pitää suuressa arvossa nuoren neidon puhdasta ja raikasta kauneutta. Tämä kauneus ilmeni selvimmin muinaisissa asukkaissa, jotka osasivat arvostaa luonnonvoimien mahtia, joka määritteli elämän ja kuoleman. Se myös määritti, kuinka kauan talvi kesti ja kuinka suopea kesä oli.

***

Pohjolan neidon kirkas ääni (hele jaal) alkukantaisessa hiljaisuudessa sai jokaisen karun pohjolan miehen sydämen vapisemaan, koska siinä oli jotain maagista ja voimakasta. Hele jaal (viron kirjakielessä hele hääl) tarkoittaa viron keskimurteessa kirkasta ääntä. Pohjolan neito puhui luonnon kieltä ja tiesi ja tunsi luonnonvoimat. Niin se oli tuhansia vuosia sitten, ja niin se oli 150 vuotta sitten, kuten Tammsaare kirjoitti romaanissaan ”Totuus ja oikeus”, ja niin se on vielä nykyäänkin. Nykypäivän pohjoismaisessa naisessa on samaa maagista intuitiota ja luonnonvoimaa kuin edeltäjissään sata, tuhat ja useita tuhansia vuosia sitten.

Muinaisen viisauden löytäminen itsestään ja luonnosta antaa ihmisille mahdollisuuden saada osansa mahdista ja voimasta, joiden olemassaolo saattaa helposti unohtua nykyajan pinnallisessa elämässä.